Kespro teki laajan suomalaisia koskeneen ruokakulttuurikyselyn viime vuonna. Kyselyn taustalla oli ajatus selvittää suomalaisten ravintolasyömisen kehittymisen teitä viimeisten vuosien aikana. Tässä artikkelissa tuomme sille tuota selvityksen satoa suhteutettuna suomalaiseen paikalliseen ravintolaelämään muualla kuin Helsingissä, Turussa, Oulussa tai Tampereella tai vastaavassa suuremmassa suomalaisessa kaupungissa, joita kuitenkin suurin osa suomalaisista paikkakunnista on.

Suomalainen ruokaravintolakulttuuri on kuin casino – sinne saa mennä ja siellä saa olla, mutta siitä ei pidä liikaa puhuttavan. Ihan sama, että tiedämme noin 35 % suomalaisista aikuisista pelaavan säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia rahapelejä. Rahapelaaminen on Suomessa muuta Eurooppaa keskimäärin enemmän hyväksytty, koska meillä pelit ovat olleet ravintoloissa ja hotelleissakin kohta sata vuotta.

Suomalainen ruokakulttuuri vastaavasti tarjoaa ruokaa kaikenikäisille, ainoastaan iltaviihderavintolat laittavat ikärajaksi vähintään sen aikuisiän eli 18-vuotta, mutta monet yökerhot ovat vuosien aikana noudattaneet myös korkeampaa ikärajaa ja välillä on nähty jopa 23 vuoden ikärajan merkintöjä ravintoloissa, jolloin raja ei liity lakiin vaan ravintolan omaan rajoitukseen, jonka tarkoituksena on rajoittaa aivan nuorimmat aikuiset ravintolan asiakaskunnan ulkopuolelle.

Mahansa täyttävä ruokailija

Yleisin ulkona syövä suomalainen on lounasruokailija, jotka ovat sitten kaikkein eri alojen työläisiä. Lounaalla käydään arkisin yleensä klo 11-15 välisenä aikana ja useissa ravintoloissa on joko buffet tyyppinen tarjoilu tai pöytiin tarjoilu annosruokina. Lounasruokailu on myös yleensä edullisempaa kuin illalla syömässä käyminen ja usein myös yritykset tarjoavat työntekijöilleen lounasseteleitä, joilla työntekijät saavat lähes koko lounaansa maksettua. Suomessa on jopa ravintoloita, jotka ovat auki ainoastaan lounasaikaan. Lounasetu voi olla yks niistä työpalkan päälle maksettavista eduista, jotka määrittelevät jopa ottaako työntekijä hänelle tarjotun työn edes vastaan.

Lounasruokailija ei ole yleensä hirveän tarkka mitä syö, koska tärkeintä on saada energiaa työpäivään ja siksi lounaalla useimmiten tärkeämpää on saada tarpeeksi syötävää, ei välttämättä sitä hienointa syötävää.

Hienostelija ruokailijat

Suomessakin on Michelin tähtiä jaettu ravintoloihin eli meillekin on vuosien varrella rantautunut hienosto ravintoloita, missä ruoka-annosten koko ei välttämättä ole kovin iso, mutta joiden tekeminen on jo lähes taidetta. Fine dining ruokailu on niille, jotka ovat valmiita maksamaan ruoastaan huomattavasti enemmän kuin mitä ruoka-annokset maksaisivat tavallisessa lähiöravintolassa. Fine dining on monessa suhteessa hienostelua, mutta myös tapa korostaa ruoan arvoa ja sen lähtökohtia. Hienoimmat ravintolat Suomessa pystyvät tarjoamaan ruokailun kokemuksena, mikä koostuu miljööstä, palvelusta sekä monipuolisista makuelämyksistä.

Kokeilevat ruokailijat

Suomen vähitellen avatessa vähitellen rajojaan muulle maailmalle sekä muun maailman mausteille ja kulttuureille on suomalaiseen syömiseen ja ravintolatarjontaan alkanut tulla myös sekä vaikutteita muualta maailmasta mutta myös ravintoloitsijoita muualta maailmasta. Näiden ravintoloiden ruokalistat saattavat näyttää ensi silmäyksellä aivan erilaisilta kuin suomalaiset, mutta monesti niissäkin ne perusraaka-aineet voivat olla samoja, mutta yhdistelmät ja valmistustavat ovat erilaisia. Me suomalaiset tykkäämme esimerkiksi syödä kalaa, mutta vasta kiinalaisravintoloiden avaamat sushi-pöytien tarjoilut tutustuttivat suomalaiset laajemmin uudenlaiseen tapaan syödä kalaan. Tai ei siinä mitään uutta ollut kuin se, että kala aseteltiin riisin päälle ja syötiin siitä. Voidaan sanoa, että sushi valloitti Suomen vasta tuossa 2010-luvun alussa.

Suomalaiseen ruokakulttuurin on vaikuttanut pohjoinen sijaintimme ja historiamme isojen naapureiden varjossa ja vasta viimeiset sata vuotta olemme saaneet toimia kansainvälisesti omana maana ja siitäkin oikeastaan vasta viimeiset 30 vuotta kunnolla suomalaisina. Mutta ajat muuttuvat ja siinä missä ruokakulttuuri on jo alkanut muuttua ja saada kansainvälisiä piirteitä niin kenties myös alkoholipolitiikkamme alkanut eurooppalaistua ja suomalaisista on tulossa vähitellen oikeasta länsimaalaisia.